Mykkä ihminen kärsii puhevammasta. Tämä voi johtua mykkyydestä, joka on aiheutunut esimerkiksi aivovammasta. On myös esimerkiksi lapsia, jotka kokevat, etteivät ole kykeneväisiä puhumaan, jolloin puhutaan mutismista. Mykkyys ei olekaan kovin yksiselitteinen asia, jota voisi lähteä selvittämään helposti.

Mikäli kyseessä on fyysinen rajoite, mikä aiheuttaa sen, että puhuminen ei ole mahdollista, on maailma hyvin erilainen verrattuna niihin ihmisiin, jotka voivat puhua. Mykkä saattaa kokea asiat eri näkökulmasta, kuin ehkä moni osaa arjessa ajatellakaan. Mykkyydessä isoimpana haasteena on oikeastaan se, että kaikki eivät välttämättä aina osaa ottaa mykän näkökulmaa tai tunteita huomioon.

Ihmiset keskittyvät paljon siihen, mitä sanotaan, vaikka eleihin ja esimerkiksi kasvon ilmeisiin voisivatkin kertoa paljon enemmän. Tästä syystä sanotaankin, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Joskus turha puhuminen voi aiheuttaa jopa ongelmia enemmän, kuin mitä puhuminen ratkaisee. Elämä mykkänä ei kuitenkaan ole millään tavalla huonoa ja varsinkin Suomessa on vahvoja yhteisöjä, jotka mahdollistavat sen, että saa tarvittaessa vertaistukea. Jokainen meistä on käynyt varmasti elämässään läpi vaikeita asioita, eivätkä mykät ole tästä poikkeuksia.

Mykkyys on jossain vaiheessa monelle sellainen asia, mitä ei enää edes ajattele. Mikäli ympärillä on arvostavia ja hyviä ystäviä, jotka eivät tuo asiaa esille, ei sitä välttämättä mieti joka päivä, että kuinka tämä puhevamma nyt vaikeuttaa elämää. Päinvastoin, sitä elää elämäänsä hyvinkin iloisesti ja onnellisesti.

Vaikeuksien kautta voittoon

Vaikeuksien kautta voittoon

Mikäli mykkyys on henkilölle synnynnäistä, ei välttämättä edes osaa ajatella sitä, että elämän tulisi olla millään tavalla toisenlaista. Mykkä pystyy kuitenkin nauttimaan musiikista, kuulemaan, mitä muut sanovat ja reagoimaan asioihin elekielellä, vaikka keskustelukumppani ei viittomakieltä osaisikaan. Haasteita on silloin, kun saa puhevamman esimerkiksi traumasta. Tällöin maailma voi muuttua radikaalisti, erityisesti henkilölle, jolle esimerkiksi työssä puhuminen oli elintärkeää. Koskaan ei voi verrata henkilöiden vastoinkäymisiä, sillä ne ovat aina jokaiselle niin henkilökohtainen asia, emmekä koskaan tule tietämään kaikkea, mitä toinen ihminen tietää.

Vaikeuksista pääsee kuitenkin eteenpäin. Turvaverkko ja läheiset ovat yksi iso apu siinä, miten voi päästä huonoistakin hetkistä eteenpäin. Huonoja hetkiä tulee myös niille, joille ei välttämättä ole puhevammaa. Mykkä ei siis ole mitenkään erilainen ihminen siinä mielessä. Ne vaikeudet saattavat vain olla helpommin ymmärrettävissä, kun puhutaan kuitenkin yhdestä ihmisille tärkeästä ominaisuudesta. Elämä mykkänä ei siis ole dramaattisesti paljonkaan erilaista, kuin mitä ilman puhevammaa. Mykkä ei vain pysty ehkä osallistumaan intensiiviseen keskusteluun niin helposti kuin muut tai kertomaan niin helposti esimerkiksi lääkärissä, mikä vaivaa. Jälleen kerran tukiverkoston merkitys erilaisissa tilanteissa on suuri. Vastoinkäymisistä pääsee eteenpäin ja välillä puhevamman kanssa niitä tulee useammin, kuin mitä haluaisi. 

Mikäli läheistesi joukossa on mykkä, on tärkeintä miettiä, mikä kyseiselle ihmiselle on tärkeää elämässä ja haluaako hän puhua aiheesta vai ei. Usein paras tapa on kysyä, saako aiheesta kysyä kysymyksiä ja mitkä ovat hänen ajatuksensa aiheesta. Mikäli mykkyys ei ole hänelle negatiivinen asia, voit silloin kysyä kaikki aiheeseen liittyvät kysymykset, eivätkä ne sen jälkeen enää paina mieltäsi.

Jos kuitenkin henkilö mielellään ei puhu asiasta, se asia kannattaa jättää sikseen. Tyrkyttäminen ja liiallinen asioista puhuminen ei ole jokaiselle sopiva tapa. Kuten monissa muussakin asioissa, kannattaa miettiä asioita aina yksilöllisesti ja miten juuri sinun läheinen henkilösi haluaa käsitellä aihetta. Mykkyydestä ei pidä tehdä isoa numeroa, eikä sitä kannata miettiä liikaa.