Kuvailutulkkaus mahdollistaa visuaalisen taidenautinnon avaamisen myös näkövammaisille. Kuvailutulkkauksen avulla kerrottaan esimerkiksi, miten näyttelijä elehtii ja ilmeilee teatterissa tai televisiossa tai miltä taideteos näyttää. Kuvailutulkkaus tarkoittaa siis nähdyn muuttamista sanoiksi, eikä rajoitu kulttuuri- tai taideilmiöiden kuvailutulkkaukseen vaan sitä voidaan hyödyntää koko näkyvän maailman parempaan hahmottamiseen. Kuvailutulkkausta voidaan tehdä yksittäiselle ihmiselle tai isommalle ryhmälle ja tulkit ovat monesti kulttuuri- tai viestintäalojen ammattilaisia, viittomakielen tulkkeja ja näkövammaisten parissa työskenteleviä henkilöitä. Suomessa kuvailutulkkeja voi etsiä Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry:n kautta.

Kuvailutulkkausta on tehty Suomessa 1980-luvulta asti. Toiminta muuttui järjestäytyneemmäksi syksyllä 2005 kun Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry alkoi tarjota kuvailijoille koulutusta näkövammaisten palvelu- ja toimintakeskus Iiriksessä Helsingin Itäkeskuksessa. Näkövammaisten lisäksi kuvailutulkkauksesta voi olla hyötyä mm. autoilijoille, jotka voivat kuunnella ajaessaan kuvailtuja tv-ohjelmia ja elokuvia. Kehitysvammaisille on puolestaan tarjolla selkokielisiä tulkkauksia.

Kuvailijan tulee pyrkiä kuvaamaan tapahtumaa mahdollisimman objektiivisesti, jotta tulkinnan tekeminen voisi jäädä kokijalle itselleen. Asiansa osaava kuvailija osaa myös arvioida, milloin kannattaa olla hiljaa ja antaa kokijan keskittyä teatteriesityksen tai elokuvan seuraamiseen. Kuvailutulkkausta voi käyttää periaatteessa mihin vain, mutta eri taiteenlajeissa on omat lainalaisuutensa. Mikäli kyseessä on esimerkiksi maalaus, saa kokija kohteesta tietoa ainoastaan kuvailutulkin avulla. Tällöin kuvailutulkki voi täydentää sanallista kuvailutulkkausta eri tavoilla, esim. piirtää muotoja tai hahmoja sormella näkövammaisen selkään. Tulkkauksessa voidaan hyödyntää myös mm. kohokuvia, joita näkövammainen voi tunnustella tai teoksen tunnelmaa voi pyrkiä välittämään vaikka musiikin tai kirjallisuuden avulla. Vaikka taideteosta ei voi koskaan selittää täysin, liittyy siihen kuitenkin paljon sellaista tietoa jonka voi välittää sanoin.

Kuvailutulkkauksen tyyliin vaikuttavat sekä vastaanottaja että tulkkauksen tarkoitus. Mikäli näkövammaiselle tulkataan tilaa tai ympäristöä, pyrkii tulkki siihen että näkövammainen pystyy liikkumaan turvallisesti. Taideteosta tulkattaessa pyritään taas poistamaan esteet, jotka vaikuttavat teoksen ymmärtämiseen ja kokemiseen. Kuvailutulkkauksen vastaanottajat voivat myös esittää toiveita tulkille. Toiset kaipaavat neutraalia tulkkausta, kun taas toiset nauttivat siitä, että tulkki hyödyntää tulkkauksessa omaa persoonaansa. Syntymäsokea henkilö taas kaipaa erilaista tulkkausta kuin heikkonäköinen tai aikuisena näkönsä menettänyt.

Ennen kuvailutulkkausta tulkki ottaa selvää kuvatulkattavasta kohteesta ja hankkii asiasta lisätietoa. Mikäli tarkoituksena on mennä teatteriin tai elokuviin, täytyy tulkin sopia etukäteen paikasta, jossa kuvailutulkkaaminen ei häiritse muita katsojia. Kuvailutulkki katsoo esityksen etukäteen useita kertoja ja pohtii, mihin kohtiin kuvailutulkkaus parhaiten mahtuu. Kuvailutulkki voi ennen esitystä jo kertoa katsojalle lavastuksesta, puvustuksesta, valoista ja lukea käsiohjelman. Näkövammainen voi päästä myös tutustumaan lavaan tilana, jotta hänen on helpompi hahmottaa tilan tapahtumia. Lähtökohta on, että kuvailutulkki kertoo näkemästään mahdollisimman objektiivisesti. Mikäli hän lisää tulkkaukseen oman näkemyksensä, erottaa hän sen selvästi muusta tulkkauksesta.

Kuvailutulkkausta voi tehdä myös spontaanisti ja reaaliajassa. Tällöin tulkki kuvailee sitä, mitä juuri nyt näkee edessään eikä valmistaudu tilanteeseen etukäteen. Toisaalta esimerkiksi elokuvien kohdalla kuvailutulkki voi kirjoittaa kuvailutulkkauskäsikirjoituksen, joka luetaan ja tallennetaan ja sitä voivat hyödyntää kaikki elokuvaa katsomaan tulevat näkövammaiset. Tätä on Suomessa kokeiltu sekä Miekkailija-elokuvan että Hymyilevä mies -elokuvan kohdalla. Käsikirjoitettua kuvailutulkkausta varten näkövammainen saa käyttöönsä laitteen, jonka avulla hän voi kuunnella tulkkausta elokuvan edetessä kuulokkeilla älypuhelimesta tai tabletista. Tällöin näkövammainen voi osallistua elokuvanäytökseen juuri silloin kun itse haluaa, ilman sen suurempia etukäteisvalmisteluja. Rahallisesti kysymys ei ole suuresta kustannuksesta, mutta kuvailutulkkauksen lisääminen automaattisesti elokuviin on vielä lapsen kengissä ja lisätään yleensä vasta DVD-julkaisuun. Näkövammaisten Keskusliitto pyrkii jatkuvasti tuomaan kuvailutulkkausta suuremman yleisön tietoon.