Näkövammaisille on tarjolla nykyään jo useita elämää helpottavia apuvälineitä jotka helpottavat esimerkiksi liikkumista, päivittäisiä askareita tai vaikkapa tiedonsaantia. Tietotekniikan kehittyminen on avannut myös näkövammaisille paljon uusia mahdollisuuksia, mutta myös perinteiset apukeinot ovat edelleen käytössä.

Heikkonäköisen tai sokean kulkemisen apuna toimii lähes aina valkoinen keppi. Tällä kaksi eri tarkoitusta – näkövammainen voi kepin avulla tunnustella edessään aukeavia kuoppia, esteitä ja tasoeroja ja toisaalta kanssakulkijat tunnistavat kepistä, että kyseessä on näkövammainen henkilö ja osaavat tarvittaessa auttaa. Vaikka sivullisen silmään kepit näyttävät samalta, niitä on itseasiassa saatavana useita eri malleja. Lisäksi keppi valitaan aina yksilöllisesti ja valintaan vaikuttavat mm. henkilön pituus ja kepin käyttötarkoitus. Valkoisen kepin lisäksi näkövammaisen kulkua ohjaa usein opaskoira, joka on saanut erityisen koulutuksen tehtäväänsä. Opaskoira auttaa näkövammaista kiertämään eteen tulevat esteet ja etsii mahdollisimman turvallisen reitin. Opaskoira toimii seuraten emäntänsä tai isäntänsä käskyjä. Näkövammaisista ja koirista pyritäänkin aina muodostamaan mahdollisimman hyvin toisilleen sopiva pari, sillä myös koirien temperamenteissa on eroja. Lisäksi jotkut koirat työskentelevät mieluiten kaupungin vilskeessä, kun taas toiset viihtyisivät paremmin rauhallisilla alueilla. Opaskoiran kouluttaminen onkin vastuullinen tehtävä, sillä kouluttajan täytyy samalla tutustua perinpohjaisesti koiran luonteeseen. Koirat valitaan tarkoin jo ennen koulutusta, sillä opaskoiran täytyy olla luonteeltaan aivan erityisen hyvä ja älykäs. Tehtävään valitaan useimmiten labradorinnoutajia. Vaikka näkövammaiset osaavat monesti liikkua tutulla reitillä varsin sujuvasti, voi apua kaivata sellaisissa tilanteissa joita normaalisti näkevä ei tule aina ajatelleeksi. Syntymäsokea Riikka Hänninen kehottaa ihmisiä rohkeasti hihkaisemaan esimerkiksi julkisessa kulkuvälineessä, jos jossain on vapaita paikkoja, sillä näitä eivät opaskoiratkaan osaa aina osoittaa.

Näkövammaisen arkea helpottamaan on kehitetty paljon erilaisia vempaimia, joilla esimerkiksi purkkien avaaminen, herätyksen asettaminen tai vaikkapa painon mittaaminen onnistuvat näkemättäkin. Lisäksi esimerkiksi lieden ja pesukoneiden nappulat voidaan merkitä pistekirjoituksella ja maustepurkkeihin lisätä nimet kohokirjaimilla. Nykyteknologian myötä arkipäivää ovat esimerkiksi puhuvat kellot ja puhelimet. Tietokoneen käyttö onnistuu täysin sokealtakin. Anni Väänänen ei ole aina ollut sokea, vaan hän sokeutui 18-vuotiaana. Nykyään hän käyttää tietokonetta puheohjelman avulla, mutta kiittelee sitä, että oppi kymmensormijärjestelmän jo ennen sokeutumistaan, sillä siitä on nykyisin paljon hyötyä. Toisinaan sokeat valitsevat tietokoneen näppäimistöön kohokirjoitusmerkkejä, mutta Väänänen on pärjännyt ilman. Väänäsen apuna tietokonetta käyttäessä on Kelan myöntämä puheohjelma, joka kertoo hänelle kaiken mitä näytöllä lukee. Puheohjelman avulla Väänänen pystyy käyttämään tietokonetta lähes normaaliin tapaan, mutta kaikkein visuaalisimmat asiat jäävät toistaiseksi tekemättä. Hän ottaa esimerkiksi tetriksen pelaamisen, jota harrasti nuorena paljonkin. Pelissä vaaditaan nimenomaan visuaalisuutta, joten se ei enää onnistu. Sen sijaan esimerkiksi pasianssia tai nettikasinopelejä hän pystyy pelaamaan sujuvasti, sillä puheohjelma kertoo korttien numerot. Lisäksi kaikki arjen jutut, kuten laskujen maksaminen ja sähköpostien kirjoittaminen onnistuvat vaivatta. Puheohjelman lisäksi Väänänen kiittelee äänikirjoja, jotka avaavat sokeallekin tarinoiden maailman.

Sanelulaitteet ovat helpottaneet näkövammaisten elämää, erityisesti kun sellainen löytyy nykyään jokaisesta puhelimesta. Sanelemalla on helppo laittaa muistiin esimerkiksi puhelinnumeroita tai päivämääriä, mikseipä myös mieleen juolahtavia ajatuksia tai vaikka tehtävälistoja.

Jos kyseessä on heikkonäköinen, mutta ei kokonaan sokea henkilö voi hän saada apua heikkonäköisille tarkoitetuista optisista apuvälineistä. Yksinkertaisimpia näistä ovat erilaiset suurennuslasivalaisimet ja kiikarit. Suurennuslasivalaisimen voi kiinnittää pöytään ja siten sen avulla voi käydä läpi vaikka sanomalehden tai päivän postin. Suurennuslasin voi kiinnittää kaulahihnaan, jolloin molemmat kädet jäävät vapaiksi työskentelyyn. Tämä on kätevää esimerkiksi käsitöitä tehdessä. Lisäksi on mahdollista hankkia erityinen lukuteline tai kohopöytä, jonka avulla saa tekstin tuotua mahdollisimman lähelle niska- ja hartiaseutua rasittamatta. Kiikareita puolestaan saa erittäin pienikokosinakin, joten niitä voi helposti kantaa mukana laukussa. Kiikareiden avulla voi suurentaa esimerkiksi katukyltit, bussien numerot tai aikataulut. Kiikarit ja suurennuslasit ovat siis manuaalisia apuvälineitä, mutta saatavilla on myös elektronisia suurennuslaitteita. Elektroniseen suurennuslaitteeseen kuuluvat monitori ja kameraosa. Lukija voi itse päättää, minkä kokoisena teksti tai katseltava kuva monitorissa näkyy. Suurennuslaitteen avulla on mahdollista myös piirtää tai kirjoittaa. Suurennuslaitteita tai suurentavia kameroita voi myös liittää suoraan tietokoneeseen. Taskuun mahtuvat, kannettavat suurennuslaiteet voivat olla suureksi avuksi esimerkiksi kaupassa. Niiden avulla voi ottaa kuvan vaikkapa tuotteen hintalapusta tai tuoteselosteesta ja suurentaa kuvan monitorin ruudulla.

Virallisten apuvälineiden lisäksi näkövammaiset jakavat toisilleen paljon hyödyllisiä käytännön niksejä. Näistä on apua sokeille, mutta myös esimerkiksi heikkonäköisille vanhuksille. Näkövammainen voi helpottaa kotiovea kohti suunnistamista asettamalla ulko-oven viereen tuulikellon tai muun asetelman, josta lähtee ääntä. Lenkillä apuna voi olla taas puhelimen reittiselostus, joka kertoo esimerkiksi maamerkit. Vaikka reitti olisi tuttukin, voi tällä tavoin lisätä turvallisuuden tunnetta. Esimerkiksi iPhonelle on tehdyllä BlindSquare-ohjelmalla voi saada lisätietoa ympäristöstä, kuulla lähimmät kohteet, risteykset ja paikat. Kohteet voi valita oman kiinnostuksen mukaan.

Kotona puolestaan lattiaan voi kiinnittää merkinnän, jota on helppo seurata esimerkiksi silloin, kun kädet ovat täynnä tavaraa. Merkitsemiseen käy mikä tahansa materiaali, joka on helppo tunnustella jaloin kuten esimerkiksi karhea teippi. Vesi on helpompaa saada osumaan kahvinkeittimen vesisäiliöön, kun apuna käyttää tarpeeksi laajaa suppiloa. Uunin lämpötilansäädin taas kannattaa ajatella kellotauluna, jolloin esimerkiksi kello 3 on 100 astetta, kello 6 on 200 astetta jne. Uunikintaina kannattaa suosia pitkävartisia kintaita, jotka suojaavat myös käsivarsia. Veitsien sijasta näkövammainen voi suosia esimerkiksi juustohöylää ja kananmunaleikkuria, joiden avulla saa paloiteltua useita asioita veistä turvallisemmin. Käytännön vinkkejä on loputtomasti ja tässä on vain muutama esimerkki niistä. Heikkonäköisten kannattaakin rohkeasti etsiä yhteisiä keskustelukanavia ja sitä kautta vinkkejä, sillä arjesta on todella mahdollista saada helpompaa useilla eri tavoilla.