Amerikkalainen näyttelijä Jamie Brewer (s. 5. helmikuuta 1985) on katsojille tuttu ainakin menestyssarjasta American Horror Story, jonka ensimmäisellä kaudella hän näytteli päävastustajan tytärtä. Sarjan kolmannella kaudella hänet nähtiin puolestaan noitana ja viidennellä kaudella nukkena. Erikoisen Brewerista tekee se, että hänellä on Downin syndrooma. Komean näyttelijänuran lisäksi Brewer ensimmäinen Downin syndroomaa sairastava malli, joka on osallistunut New Yorkin muotiviikoille “Role Models Not Runway Models” showssa vuonna 2014.

Hänellä oli yllään Carrie Hammerin luomus, jonka muotisuunnittelija oli nimennyt osuvasti Jamie-mekoksi. Brewer kehuu tämän olleen upea tilaisuus kehitysvammaisille ihmisille ja erityisesti kehitysvammaisille naisille, jotka ovat aiemmin tunteneet jäävänsä täysin muotimaailman ulkopuolelle. Hänen viestinsä heille kaikille olikin se, että jos Brewer itse pystyy siihen niin kaikki pystyvät. Brewer ollut varsin aktiivinen toimija Down-piireissä ja hän on myös nuorin henkilö joka on tullut valituksi Texasin Down-järjestön hallitukseen. Hän työskentelee myös useissa muissa vapaaehtoisjärjestöissä kuten kansallisessa Down-syndrooma kongressissa, Amerikan kehitysvammaisten järjestössä ja muissa vammaisia jokapäiväisessä elämässä tukevissa järjestöissä.

Brewer kasvoi eri taiteenlajien keskellä ja otti jo teini-ikäisenä osaa erilaisiin elokuva- ja tv-produktioihin. Hän esiintyi draamoissa, musikaaleissa, komedioissa ja otti osaa improvisaatioihin harjoittelujaksollaan Dionysus-teatterissa. Brewer kertoo aina rakastaneensa teatteriesitysten ja elokuvien katsomista. Kokeiltuaan näyttelemistä ensimmäistä kertaa hän rakastui myös siihen puoleen taiteesta. Hän toivookin voivansa jatkaa näyttelemistä mahdollisimman pitkään, sillä hän nauttii kaikesta elokuvien tekoon liittyvästä. Brewer kuuli American Horror Storyn koe-esiintymisistä ystävältään. Tuolloin sarjassa etsittiin näyttelemistaitoista Downin syndroomaa sairastavaa nuorta naista. Hän lähetti valokuvansa ja CV:nsä ja sai kutsun koekuvauksiin. Suureksi yllätyksekseen hän sai osan ja kertoo olleensa asiasta todella innoissaan. Brewer kuvailee roolihenkilöään Adelaidea monimutkaiseksi henkilöksi. Brewerille haastavinta oli kuitenkin näytellä henkilöä, jonka teot eivät aina olleet hyväksyttäviä hänen äitinsä tai yhteiskunnan silmissä. Se oli hänelle täysin uudenlainen haaste. Hän kertoo toisinaan joutuneensa ylittämään omia pelkojaan sarjan kuvauksissa. Esimerkiksi American Horror Storyn Coven-kaudella Brewer pelkäsi todella ympärillään liikkuneita zombeja. Hänen mukaansa kuvauksissa ei ollut kuitenkaan pelkästään kauhua, vaan mukaan mahtui runsaasti sekä huumoria että yllätyksiä. Hän kertoo yllättäneensä sekä muut näyttelijät että ohjaajan samaisella kaudella imitoidessaan Wizard of Ozin ilkeän noidan naurua varsin osuvasti. Kohtaus ei loppujen lopuksi päätynyt esitettäväksi, mutta Brewer vakuuttaa että muiden ilmeet olivat näkemisen arvoisia.

Brewer kehuu American Horror Storyn olleen kokemuksena uskomaton. Hän toteaa, ettei varsinaisesti samastu yhteenkään sarjan tuotantokauteen, mutta pystyi samastumaan yksittäisiin hetkiin, kuten sarjassa nähtyyn äiti-tytär-suhteeseen. Sarjan ensimmäisellä kaudella Brewerin hahmon äitiä näytteli Jessica Lange ja tätä Brewer kehuu maasta taivaisiin. Brewer kertoo saavansa inspiraatiota elämästä ympärillään ja ihmisiltä joiden kanssa työskentelee. Hän kertoo kokevansa, että kaikki ohjaajat, elokuva-alan ammattilaiset ja näyttelijät ovat hänen mentoreitaan ja sankareitaan. Siinä mielessä hän katsoo heidän kuuluvan hänen ”toiseen perheeseensä”. Brewer kertoo, että häntäkin on toisinaan kohdeltu outolintuna ja kutsuttu erilaisilla nimillä, mutta hän ei ota asiasta itseensä. Brewerin mukaan kaikki ihmiset ovat outoja omalla tavallaan ja siinä mielessä myös varsin samanlaisia keskenään. Hän on saanut elokuvamaailmasta ja erityisesti American Horror Storyn kanssanäyttelijöistä uusia ystäviä ja tuntee olevansa juuri siellä missä hänen kuuluukin olla. Suurinta ylpeyttä työstään hän tuntee silloin, kun hänelle tullaan kertomaan, kuinka montaa muuta ihmistä hän on onnistunut inspiroimaan esimerkillään ja millaisia ovia hän on avannut vammaisille näyttelijöille.