Opaskoiran tehtävänä on avustaa sokeita tai vaikeasti heikkonäköisiä liikkumisessa. Opaskoira osaa pysyä opitulla reitillä, näkee sokean puolesta reitille osuvat esteet ja kiertää ne ja osoittaa vaaralliset esteet pysähtymällä paikalleen. Opaskoira tuo paljon vapautta näkövammaisen elämään, sillä koiran avulla näkövammainen pystyy liikkumaan itsenäisesti. Koira pysähtyy myös liikenneväylien ylityskohtiin ja kadunreunoihin. Silloin kun koira ei työskentele, se on aivan tavallinen perhekoira. Opaskoirille ja niiden käyttäjille annettaan laissa runsaasti eri vapauksia. Opaskoiran saa mm. ottaa mukaan uimarannoille, ravintoloihin ja lasten leikkipaikalle. Muilta koirilta järjestyslaki kieltää pääsyn näihin paikkoihin.

1

Opaskoiria alettiin kasvattaa Suomessa järjestelmällisesti vuonna 1940. Opaskoiria koulutetaan erityisessä Opaskoirakoulussa, jota pitää yllä Näkövammaisten Keskusliitto. Lähes kaikki koirat kasvatetaan koulussa, mutta joitain yksilöitä ostetaan myös muilta kasvattajilta. Edelleen suosituin opaskoirarotu on labradorinnoutaja. Vuoteen 1998 mennessä Suomessa oli koulutettu 686 labradorinnoutajaa opaskoiratehtäviin. Labradorinnoutajien lisäksi käytetään jonkin verran saksanpaimenkoiria rottweilereita ja kultaisia noutajia.

Opaskoiran hankkiminen on moniosainen prosessi. Näkövammaisen tulee kertoa oman sairaanhoitopiirinsä kuntoutusohjaajalle toiveestaan saada opaskoira ja tästä prosessi lähtee eteenpäin. Jotta näkövammaisella olisi mahdollisuus saada opaskoira, täytyy näön olla riittävän huono. Opaskoirayhdistys ry:n puheenjohtaja Regina Koljonen kertoo, että liian hyvin näkevä ihminen alkaa helposti ohjata itse koiraa ja tällöin koiran koulutuksesta ei ole juuri hyötyä kun se ei pääse tekemään työtään. Mikäli näkövammaisen katsotaan hyötyvän koirasta, hänet lähetetään koiran koulutuksesta vastaavan tahon luokse oppimaan lisää siitä, miten koiran kanssa käytännössä toimitaan. Tämän jälkeen sairaanhoitopiiri saa tiedon siitä, että opaskoiran hankintaa suositellaan ja näkövammainen ohjataan kahden viikon mittaiselle luovutuskurssille, jossa tutustutaan koiraan ja harjoitellaan yhteistyötä. Ohjaaja käy näkövammaisen apuna myös tämän kotona ja auttaa siihen asti, että yhteistyö alkaa sujua mukavasti.

2

Opaskoiran työura kestää 12-vuotiaaksi asti. Yhteistyötä uuden koiran kanssa opetellaan noin vuosi ja muutamassa vuodessa koiran ja avustettavan suhde kehittyy niin, että yhteistyö on saumatonta. Opaskoirien peruskoulutus kestää 20 viikkoa ja se etenee huolellisesti laaditun ohjelman mukaan. Koiraa koulutettaessa täytyy ottaa huomioon se, että koira tulee toiselle ihmiselle ja tuleva omistaja ei välttämättä ole koskaan aiemmin ollut koirien kanssa tekemisissä. Opaskoiran työskentely perustuu suurelta osin vakioreittien käyttämiseen. Koulutuksen aikana koira oppii kävelemään suoraan, eikä vaihda suuntaa ilman erillistä käskyä. Koira opetetaan etsimään suojatiet ja pysähtymään niiden eteen. Lisäksi koira oppii paikallistamaan ovet, penkit ja kassat. Portaiden kohdalla koira aina pysähtyy.

Koulutettavat koirat ovat persoonaltaan erilaisia, toiset viihtyvät rauhallisemmassa ympäristössä ja toiset ovat parhaimmillaan Helsingin keskustassa. Rauhallisemmat koirat eivät välttämättä toimi keskustan kaaoksessa yhtä hyvin kuin hiljaisella kylän raitilla, kun taas toiset koirat kyllästyvät mikäli mitään ei tapahdu ja niiden keskittyminen herpaantuu. Koirille etsitäänkin persoonaan sopivat ihmiset, jotta yhteistyö sujuisi ongelmitta ja kävelyt rennossa ilmapiirissä. Opaskoiran kouluttaja pohtii koirien ja käyttäjien pareja tarkkaan ja pyrkii ottamaan huomioon arjen rutiinit, asuinpaikan, käyttäjän koirakokemuksen ja koiran persoonan erityispiirteet. Kouluttajan onkin pidettävä mielessä koko koulutuksen ajan, että koira tulee toisen ihmisen käyttöön. Hän ei kuitenkaan tiedä vielä minkälaisen ihmisen, joten koirasta tulee kouluttaa mahdollisimman monipuolisesti toimiva. Opaskoiran käyttäjiäkin kun löytyy laidasta laitaan. Toinen tarvitsee rauhallisen apurin päivittäiseen asiointiin kun toinen taas kaipaa nopeaa lenkkiseuraa pururadalle, toisella on kokemusta koirista koko elämän ajalta ja toinen ei ole koskaan koiran kanssa elänytkään. Parien valinnassa näkyykin kouluttajan ammattitaito.